Sensei Mitra Virtaperko (s. 1977) aloitti zenin harjoittamisen vuonna 2003 Helsingissä. Tavattuaan Roshi Kanja Odlandin puoli vuotta myöhemmin hän tiesi elämänsä suunnan vaihtuneen peruuttamattomasti ja hylkäsi suunnitelmat konsertoivan cembalistin elämästä. Valmistuttuaan maisteriksi Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen osastolta hän muutti Ruotsiin retriittikeskus Zengårdeniin, jossa hän asui ja opiskeli Kanja-roshin ja Sante Poromaa -roshin johdolla päätoimisesti neljä vuotta.
Mitra-sensei toimi Helsinki Zen Centerin sanghajohtajana 2010-2019 viettäen joka vuosi useita kuukausia Zengårdenissa. Vuonna 2014 hänestä tuli zenbuddhalainen pappi. Muodollisen koanharjoituksensa, johon kuuluivat koankokoelmat Mumonkan, Hekiganroku, Shoyoroku ja Jujukinkai, hän sai päätökseen kesällä 2020. Samana vuonna hän muutti Tampereelle. Lokakuussa 2021 hänestä tuli Tampere Zen Centerin opettaja. Hän vierailee Helsinki Zen Centerissä säännöllisesti.
Mitra-senseillä on vuosikausien kokemus zenin harjoittamisesta retriittien intensiivisessä rauhassa yhtä lailla kuin modernin elämän paineissa kaupungissa. Hän ymmärtää kummankin harjoitusympäristön mahdollisuudet ja haasteet, ja pitää molempia harjoitustapoja arvokkaina ja tarpeellisina. Oman traditionsa lisäksi Mitra-senseihin ovat vaikuttaneet hänen kokemuksensa zenin (chanin) harjoittamisesta Kiinassa vuonna 2009 sekä mahajaana-buddhalaisuuden filosofiat.
Mitra-sensei on kirjoittanut yhdessä runoilija Arto Lapin kanssa zeniä ja taidetta käsittelevän kirjeenvaihtokirjan Jumalaton pappi ja kampurajalka(2019). Hän on kirjoittanut esipuheet seuraaviin zenin klassikkoiden käännöksiin: Noudan vettä ja kannan polttopuita – Maallikko Pangin opetukset(2018), Zenmestari Bodhidharman opetukset (2019) ja Pumingin kymmenen häränpaimennuskuvaa (2021). Hän on 2022 ilmestyvän oppikirjan Buddhalaisuus Suomessa (Gaudeamus) yksi kirjoittajista.
Mitra-sensei opettaa sivutoimisesti vanhaa musiikkia Helsingissä ja kotikaupungissaan Tampereella.